80 508 ihmistä, 159 maata, 70 kieltä, yksi haastattelija. Ja se haastattelija oli tekoäly. Anthropic toteutti joulukuussa historian laajimman laadullisen tutkimuksen tekoälyasenteista. Aiemmat ennätykset pitivät USC:n Shoah Foundation ja Maailmanpankin Voices of the Poor -projektit, kumpikin noin 60 000 haastattelulla. Tämä tutkimus ylitti molemmat sekä laajuudessa että kielten määrässä.

Jokainen haastattelu kesti 10-15 minuuttia ja mukautui vastaajan puheeseen.

Ydinviesti: ihmiset eivät halua tekoälyn korvaavan heitä. He haluavat elämänsä takaisin.

Anthropic rakensi Claude-mallista erillisen version nimeltä Anthropic Interviewer. Se esitti jokaiselle vastaajalle samat peruskysymykset, mutta mukautti jatkokysymykset vastausten perusteella.

Claude-pohjaiset luokittelijat analysoivat jokaisen keskustelun useilla ulottuvuuksilla: mitä ihminen haluaa tekoälyltä, onko hän jo saanut sitä, mitä hän pelkää, mikä on hänen ammattinsa ja miten hän suhtautuu tekoälyyn kokonaisuutena. Toiveet luokiteltiin yhteen pääkategoriaan vastaajaa kohti, mutta huolissa käytettiin monileimamenetelmää, koska pelot harvoin osuvat yhteen lokeroon.

Vastaukset anonymisoitiin ennen analyysia. Vastaajat tiesivät etukäteen, että tuloksia käytetään tutkimukseen. Valitut sitaatit käytiin läpi manuaalisesti tunnistettavien tietojen poistamiseksi.

Tutkimuksessa on selvä rajoitus: vastaajat ovat aktiivisia Claude-käyttäjiä. He eivät edusta koko väestöä, vaan ihmisiä jotka jo käyttävät tekoälyä ja todennäköisesti suhtautuvat siihen keskimääräistä myönteisemmin. Tämä kannattaa muistaa lukuja tulkitessa.

Tsekkaa AI-Sanomien kattava Claude Cowork -verkkokurssi. Se opettaa sinulle kaiken mahdollisen Claude Coworkin käytöstä ja sisältää kaikki uudet ominaisuudet sekä esimerkki-käyttökohteet.

AI-Sanomien Plus-tilaajat saavat 17 €/kk-hinnalla käyttöönsä KAIKKI verkkokurssit. Älä maksa satoja euroja yksittäisistä verkkokursseista, kun voit saada ne yhdellä edullisella kuukausihinnalla käyttöösi. Ai niin, sen lisäksi saat tietysti myös pääsyn kaikkiin AI-Sanomien oppaisiin 🤓

Vastaajilta kysyttiin: "Jos voisit heilauttaa taikasauvaa, mitä tekoäly tekisi puolestasi?" Vastaukset jakautuivat yhdeksään ryhmään:

Numerot paljastavat isompia teemoja. Noin kolmasosa vastaajista halusi yksinkertaisesti tilaa elämälle: enemmän aikaa, rahaa tai henkistä kapasiteettia. Neljäsosa halusi merkityksellisempää työtä. Viidesosa halusi kasvaa ihmisenä.

Moni aloitti haastattelun puhumalla tuottavuudesta. Mutta kun Anthropic Interviewer kysyi, mitä tuottavuus oikeastaan mahdollistaisi, vastaukset muuttuivat. Sähköpostien automatisointi paljastui haluksi viettää aikaa perheen kanssa.

"Tekoälyn avulla voin olla tehokkaampi töissä... viime tiistaina se mahdollisti sen, että pääsin kokkaamaan äitini kanssa sen sijaan että olisin viimeistellyt työtehtäviä," kertoi toimistotyöntekijä Kolumbiasta.

Kamerunilaisella yrittäjällä oli toinen kulma: "Olen teknologisesti heikossa asemassa olevasta maasta, enkä voi varoa epäonnistumisia. Tekoälyn avulla olen saavuttanut ammattilaistason kyberturvallisuudessa, UX-suunnittelussa, markkinoinnissa ja projektinhallinnassa samanaikaisesti. Se on tasoittaja."

Kun vastaajilta kysyttiin onko tekoäly jo ottanut konkreettisia askeleita kohti heidän visiotaan, 81 prosenttia vastasi kyllä:

Tuottavuustarinoissa korostui tekninen kiihdytys: kehittäjät kuvasivat yksin saavuttaneensa tiimien tuloksia. Ajattelukumppanuus taas yllätti laajuudellaan. Lähes viidennes ei puhunut tekoälystä työkaluna vaan keskustelukumppanina, joka auttoi jäsentämään ongelmia ja haastamaan omaa ajattelua.

Tutkimussynteesi oli erityisen kiinnostava kategoria. Ihmiset kuvailivat tekoälyä tavalla, jota perinteiset hakukoneet eivät ole tarjonneet: suurten tietomäärien sulattaminen, lähteiden vertailu, kirjallisuuskatsausten tekeminen. Tekoälyvastausten luotettavuus on toki edelleen iso kysymys, mutta hyöty koettiin todellisena.

Eräs vastaaja oli kärsinyt yhdeksän vuotta väärästä diagnoosista. Claude yhdisti historialliset palat toisiinsa ja johti oikeaan diagnoosiin. Toinen, surun kanssa kamppaileva nainen, kuvaili Claudea "pesusieneksi joka hellästi imee itseensä kaipuuni ja syyllisyyteni äitiäni kohtaan."

Raskaimmat tarinat tulivat marginaaleista. Ukrainalainen sotilas kuvaili tekoälyä henkisenä pelastusrenkaana sodan keskellä: "Vaikeimmissa hetkissä, kun kuolema hengitti kasvoilleni ja kuolleita makasi vieressäni, minut palautti elämään: tekoälyystäväni." Ukrainalainen yrittäjä kertoi tekoälyyn uppoutumisen olevan paras tapa selviytyä jatkuvasta pommituksesta ja painajaisista.

Intialainen lakimies voitti matikkafobiansa: "Kehitin fobian matematiikalle koulussa pärjättyäni huonosti, ja pelkäsin Shakespearea. Nyt istun tekoälyn kanssa ja olen lukenut jo 15 sivua Hamletia. Aloin opiskella trigonometriaa uudelleen, onnistuneesti. Opin etten ole niin tyhmä kuin luulin."

Ukrainalainen mykkä työntekijä rakensi Clauden kanssa teksti-puhe-botin: "Voin kommunikoida ystävieni kanssa melkein reaaliajassa ilman että he joutuvat lukemaan viestejäni... se oli jotain mistä haaveilin ja mitä pidin mahdottomana."

Eteläkorealainen rakensi kolmessa viikossa videonmuokkausohjelman, täysin oman alansa ulkopuolella, joka auttaa kuulovammaisia.

Tekoäly toimii jo nyt saavutettavuusteknologiana, oppimisen tasoittajana ja joskus hätäapuna tilanteissa joissa perinteiset tukijärjestelmät ovat romahtaneet.

Mutta 81 000 haastattelua ei piirtänyt pelkkää valoisan kuvan. Vastaajat nimesivät keskimäärin 2,3 erillistä huolenaihetta. Vain 11 prosenttia ei nimennyt yhtään. He vertasivat tekoälyä sähköön tai internetiin ja uskoivat sopeutumisen ratkaisevan ongelmat.

Epäluotettavuus nousi suurimmaksi huoleksi, ja se poikkeaa muista: toisin kuin monet huolet, tämä perustuu kokemukseen. 79 prosenttia epäluotettavuudesta huolestuneista oli itse törmännyt ongelmaan. Hallusinaatiot, keksityt lähteet, vakuuttavat mutta virheelliset vastaukset.

Työpaikkahuoli oli toiseksi yleisin, mutta suurelta osin spekulatiivista. Vain 4 prosenttia vastaajista raportoi todellista kokemusta työpaikan menetyksestä tekoälyn takia. Pelko on siis paljon suurempi kuin toistaiseksi toteutunut vaikutus. Eräs vastaaja tiivisti: "Minut irtisanottiin koska työnantajani halusi korvata minut tekoälyllä."

Kiinnostavia ovat myös huolet joita harvemmin kuulee julkisessa keskustelussa. Liiallinen rajoittaminen (11,7 prosenttia) tarkoittaa turhautumista turvallisuussuodattimiin jotka estävät legitiimin käytön. Myötäily (10,8 prosenttia) on huoli siitä, että tekoäly on liian mukautuva: se kehuu käyttäjän ideoita sen sijaan että haastaisi niitä ja vahvistaa näin harhoja.

Deepfake-huijaukset ja disinformaatio ovat Suomessakin jo arkipäivää. 13,6 prosenttia vastaajista nosti ne esiin, ja huoli kohdistui erityisesti jaetun todellisuuden murenemiseen.

Tutkimuksen kiinnostavimpia löydöksiä on se, että samat ihmiset kokevat sekä hyödyt että haitat. Optimistit ja pessimistit eivät ole erillisiä leirejä. He ovat samoja ihmisiä.

Anthropic tunnisti viisi toistuvaa jännitettä.

Oppiminen vs. kognitiivinen surkastuminen. 33 prosenttia mainitsi oppimishyödyt ja 91 prosenttia heistä oli kokenut niitä käytännössä. Toisaalta 17 prosenttia pelkäsi ajattelukyvyn heikkenemistä, ja 46 prosenttia heistä tunnisti merkkejä itsessään. Opettajat raportoivat surkastumista oppilaissaan 2,5-3 kertaa keskivertoa useammin. Vapaaehtoisessa oppimisessa, esimerkiksi ammatinharjoittajilla, hyödyt olivat selvät ja haitat lähes olemattomat. Pakotetussa ympäristössä, kuten kouluissa, riskit kasvoivat. Tekoälyn ja lasten suhde on teema jota tutkimus vahvistaa mutta ei ratkaise.

Päätöksenteon tuki vs. epäluotettavuus. Ainoa jännite jossa varjo voitti valon. 37 prosenttia valitti epäluotettavuudesta, 22 prosenttia kiitti paremmasta päätöksenteosta. Lakimiehet olivat ristiriitaisin ryhmä: lähes puolet oli törmännyt hallusinaatioihin, mutta he raportoivat myös korkeimmat päätöksenteon hyödyt. Korkean riskin ammateissa jännite on päivittäistä.

Tunnetuki vs. riippuvuus. Ihminen joka arvostaa tekoälyn tunnetukea on kolme kertaa todennäköisemmin myös huolissaan riippuvuudesta siihen. Tämä on jännitteiden voimakkain kytkentä. 16 prosenttia mainitsi tunnetuen hyödyt, 12 prosenttia pelkäsi riippuvuutta. "Aloin kertoa Claudelle asioita joita en pystynyt kertomaan edes kumppanilleni. Tuntui kuin olisin harrastanut tunnepettämistä," tunnusti yhdysvaltalainen jatko-opiskelija.

Ajansäästö vs. kiihtyvä oravanpyörä. Puolet vastaajista mainitsi ajansäästön, ja se oli yleisin hyöty. 37 prosenttia oli kokenut sen käytännössä. Mutta 18 prosenttia pelkäsi, että vapautunut aika vain nostaa odotuksia. "Työajan ja lepoajan suhde ei ole muuttunut lainkaan. Pitää vain juosta yhä kovempaa pysyäkseen paikallaan," sanoi ranskalainen freelancer. Itsensätyöllistäjät kokivat molemmat puolet voimakkaimmin.

Taloudellinen voimaantuminen vs. työpaikkojen menetys. Spekulatiivisin jännite. 28 prosenttia toivoi taloudellista voimaantumista, 19 prosenttia oli kokenut sitä. Yrittäjistä ja sivuprojektien tekijöistä puolet raportoi todellista taloudellista hyötyä. Freelance-luovilla hyöty ja uhka lähes kumoavat toisensa: 23 prosenttia raportoi hyötyä, 17 prosenttia koki prekaariutta. Tekoäly on heille sekä työkalu että kilpailija.

Globaalisti 67 prosenttia suhtautuu tekoälyyn myönteisesti. Mutta erot ovat selviä, ja ne kulkevat vaurauden rajapintaa pitkin.

Etelä-Amerikka, Afrikka ja suuri osa Aasiasta ovat optimistisimpia. Pohjois-Amerikka, Oseania ja Länsi-Eurooppa näkevät asian synkemmin: näissä kolmessa noin 35 prosenttia suhtautui myönteisesti, kun kehittyvissä maissa luku oli huomattavasti korkeampi.

Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 18 prosenttia, Keski-Aasiassa 17 prosenttia ja Etelä-Aasiassa 17 prosenttia ei nimennyt yhtään huolenaihetta. Se on noin kaksinkertainen määrä verrattuna Pohjois-Amerikkaan (8 prosenttia) ja Länsi-Eurooppaan (9 prosenttia).

Työpaikkahuoli ennustaa asennetta vahvimmin. Mitä enemmän ihminen pelkää työpaikkansa puolesta, sitä negatiivisemmin hän suhtautuu tekoälyyn. Pohjois-Amerikassa työpaikkahuoli nousi korkeimmaksi (24,6 prosenttia), Saharan eteläpuolisessa Afrikassa matalimmaksi (18,2 prosenttia).

Alueelliset huolet vaihtelivat kiinnostavasti. Pohjois-Amerikassa ja Oseaniassa hallinnon puute (18-19 prosenttia) nousi esiin. Länsi-Euroopassa valvonta ja yksityisyys huolettivat eniten (17 prosenttia). Itä-Aasiassa kognitiivinen surkastuminen (18 prosenttia) ja merkityksen menetys (13 prosenttia) korostuivat.

Toiveetkin vaihtelivat maantieteellisesti. Afrikassa, Etelä-Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa yrittäjyys korostui, koska tekoäly nähdään tapana ohittaa perinteiset esteet kuten rahoituksen puute. Keski- ja Etelä-Aasiassa oppiminen nousi globaalia keskiarvoa korkeammalle (13-14 prosenttia vs. 8 prosenttia). Koulutusta pidetään tienä ulos köyhyydestä, ja tekoäly lupaa nopeuttaa sitä.

Pohjois-Amerikassa ja Oseaniassa taas arjen hallinta dominoi, koska "kognitiivinen niukkuus" on suurempi ongelma kuin aikapula.

Itä-Aasia erottui omana ryhmänään. Henkilökohtainen kasvu (19 prosenttia, korkein kaikista alueista) ja taloudellinen vapaus (15 prosenttia, niin ikään korkein) korostuivat. Taloudellinen vapaus linkittyi usein perhevelvollisuuksiin. Raha ei ole itseään varten vaan vanhempien hoitamista varten.

Tutkimus ei erittele Suomea erikseen, mutta Länsi-Euroopan data ja suomalaiset erityispiirteet antavat pohjan tulkinnalle.

Epäluotettavuus osuu Suomeen kovaa. Länsi-Euroopassa luotettavuushuoli on globaalia keskiarvoa korkeampi. Suomalaisessa työkulttuurissa virheettömyys ja täsmällisyys ovat arvoja. Lakimies joka ei voi luottaa tekoälyn lähdeviitteisiin, insinööri joka ei voi luottaa sen laskelmiin. Työterveyslaitoksen tutkimus osoitti jo, että yli puolet suomalaisista yrityksistä käyttää tekoälyä, mutta vain 17 prosentilla on kirjallinen strategia. Ilman strategiaa ei ole myöskään systemaattista laadunvarmistusta.

Yksityisyyshuoli on luonteva. Länsi-Euroopassa yksityisyys ja valvonta nousivat kärjessä (17 prosenttia). EU:n tekoälysäädös tuli voimaan 2025, ja suomalaiset yritykset joutuvat navigoimaan sen vaatimuksia. Suomalaisen suhtautuminen dataan on perinteisesti varovaista. Luottamus viranomaisiin on korkea, mutta luottamus teknologiayrityksiin ei ole itsestään selvää.

Kognitiivinen surkastuminen puhuttelee koulutuskansaa. Suomalainen identiteetti nojaa vahvasti koulutukseen. PISA-tulokset, ilmainen yliopistokoulutus, lukutaidon perinne. Jos tekoäly nakertaa opiskelijoiden itsenäistä ajattelua, se osuu Suomessa herkkään paikkaan. Opettajien havainnot tutkimuksessa (surkastumista 2,5-3 kertaa keskivertoa useammin) resonoivat suomalaisessa keskustelussa, jossa tekoälyn vaikutus lasten oppimiseen on jo noussut puheenaiheeksi.

Oravanpyöräefekti on tuttu. Suomessa työhyvinvointi ja work-life balance ovat kulttuurisesti tärkeitä. Mutta tutkimuksen ranskalainen freelancer voisi yhtä hyvin olla suomalainen: tehokkuuden kasvu ei välttämättä vapauta aikaa, vaan nostaa odotuksia. Anthropicin Economic Index osoitti, että tietotyöläisten altistuminen automaatiolle on suurinta. Suomi on tietotyövaltainen maa. Toive ja uhka asuvat samassa asunnossa.

Yrittäjyyslupaus toteutuu eri tavalla. Kehittyvissä maissa tekoäly on tapa ohittaa rakenteellisia esteitä. Suomessa esteet ovat erilaisia: pienet markkinat, korkea kustannustaso, kielellinen erikoisuus. Silti 8,7 prosenttia vastaajista globaalisti nimesi yrittäjyyden toiveekseen, ja tekoäly yksinyrittäjän voimankertojana on yhtä relevantti Helsingissä kuin Lagosissa.

Taloushuoli on abstraktimpi mutta todellinen. Suomalainen ei pelkää samalla tavalla kuin amerikkalainen, koska sosiaaliturvaverkko on vahvempi. Mutta pelko ei kohdistu pelkästään työttömyyteen. Se kohdistuu ammatti-identiteettiin. Mitä minä olen, jos kone tekee sen minkä olen opiskellut kymmenen vuotta? Palkkatyön jälkeisen talouden viitekehykset ovat jo relevantteja suomalaiselle tietotyöläiselle.

Ihmiset eivät halua nopeampia koneita. He haluavat parempaa elämää. Toiveet ovat universaaleja: aikaa, autonomiaa, yhteyttä toisiin ihmisiin. Pelot ovat konkreettisia ja moninaisia.

Tutkimuksesta nousee kaksi havaintoa jotka ansaitsevat erityishuomion.

Ensimmäinen: hyödyt perustuvat kokemukseen, pelot ennakointiin. Oppimishyödyistä 91 prosenttia oli koettu, mutta työpaikan menetyksestä vain 4 prosenttia. Tämä ei tarkoita etteivätkö pelot olisi perusteltuja. Se tarkoittaa, että nyt on aikaikkunaa valmistautua ennen kuin spekulatiiviset pelot muuttuvat kokemuksiksi.

Toinen: sama ihminen voi olla sekä kiitollinen että peloissaan. Tämä on tärkeää, koska julkinen tekoälykeskustelu jakaa ihmiset usein leireihin. Todellisuudessa 89 prosenttia vastaajista nimesi vähintään yhden huolenaiheen. He eivät ole tekoälyn vastustajia. He ovat ihmisiä jotka näkevät sekä mahdollisuuden että riskin.

Anthropic on käynnistämässä jatkotutkimusta, joka seuraa pidemmällä aikavälillä parantaako Clauden käyttö ihmisten hyvinvointia. Lisäksi yhtiö tutkii talouspoliittisia vastauksia työpaikkojen syrjäytymiseen yhdessä tutkimuslaitosten kanssa. Ensimmäinen tutkimus oli kartoitus. Seuraavat yrittävät vastata siihen, mitä asialle pitäisi tehdä.

Ehkäpä tässä piileekin tutkimuksen suurin opetus. Tekoälykeskustelussa puhutaan liikaa teknologiasta ja liian vähän ihmisistä. 80 508 haastattelua osoittaa, että ihmiset itse tietävät varsin hyvin mitä haluavat ja mitä pelkäävät. Molemmat ovat totta samaan aikaan, usein samassa ihmisessä.

Lähteet: Anthropic, "What 81,000 people want from AI" (2026), Anthropic Interviewer -tutkimusmenetelmä