Claude Codea voi ohjata monella tavalla. Voit kirjoittaa projektin juureen CLAUDE.md-tiedoston, tehdä polkukohtaisia sääntöjä, rakentaa omia skillejä, käyttää subagentteja, lisätä hookeja tai muuttaa koko avustajan vastaustyyliä.

Käytännössä moni aloittaa yhdestä tiedostosta. Projektin juureen syntyy CLAUDE.md, johon lisätään build-komennot, arkkitehtuurikuvaus, koodaustyyli, testausohjeet, tietoturvasäännöt, deploy-prosessi, tiimin mieltymykset ja joukko muistutuksia siitä, mitä tekoälyn pitää aina tehdä.

Se toimii hetken. Sitten tiedosto kasvaa. Jokainen uusi ohje tuntuu järkevältä lisätä samaan paikkaan, koska Claude lukee sen varmasti. Lopputulos on usein 300 tai 500 rivin ohjepaketti, josta vain pieni osa liittyy käsillä olevaan tehtävään.

Ohjeen paikka kannattaa valita sen mukaan, milloin Claude tarvitsee sen, pysyykö ohje mukana pitkissä sessioissa ja pitääkö asian tapahtua varmasti.

Tässä oppaassa käyn läpi seitsemän eri paikkaa ohjata Claude Codea 👇

Anthropic jakaa Claude Coden ohjaamisen seitsemään päämenetelmään. Varsinainen tekninen hakemistopolku on vain osa kokonaisuutta. Ratkaisevaa on ohjeen luonne.

Onko kyse faktasta, joka Clauden pitää tietää koko ajan? Onko kyse säännöstä, joka koskee vain tiettyjä tiedostoja? Onko kyse prosessista, joka ajetaan joskus mutta ei aina? Onko kyse työstä, jonka voi antaa erilliselle agentille? Vai onko kyse asiasta, jonka pitää tapahtua deterministisesti ilman, että malli muistaa tehdä sen?

Vastaus määrittää paikan.

CLAUDE.md on markdown-tiedosto, jonka Claude Code lukee projektin juuresta session alussa. Se pysyy mukana koko session ajan, ja Anthropic kertoo Claude Coden lukevan tiedoston uudelleen tiivistyksen jälkeen.

Tämä tekee siitä hyvän paikan sellaiselle tiedolle, jota Claude tarvitsee usein:

Hyvä CLAUDE.md muistuttaa projektin karttaa. Se auttaa Claudea löytämään oikeat paikat ja ymmärtämään, miten työ kannattaa aloittaa.

Huono CLAUDE.md muuttuu varastoksi, johon lisätään jokainen yksittäinen toive. Silloin jokainen rivi kuluttaa kontekstia jokaisessa sessiossa, vaikka tehtävä olisi pienen dokumentaatiovirheen korjaaminen.

Jos tiedosto kasvaa jatkuvasti, kannattaa kysyä:

Jos vastaus on jokin muu kuin yleinen projektikartta, ohjeelle on luultavasti parempi paikka.

Claude Code tukee myös alihakemistojen CLAUDE.md-tiedostoja. Ne latautuvat, kun Claude lukee tiedostoja kyseisen hakemiston alta.

Tämä on hyödyllistä esimerkiksi monorepoissa. Yhdessä repossa voi olla frontend, backend, mobiilisovellus, infrastruktuurikoodi ja data-putkia. Kaikkien tiimien ohjeita ei kannata ladata jokaiselle käyttäjälle jokaisessa sessiossa.

Esimerkiksi:

Juuritason tiedosto voi kuvata koko monorepon rakenteen. Hakemistokohtaiset tiedostot voivat kertoa, miten kyseinen osa testataan, mitä kirjastoja siinä käytetään ja mitä paikallisia käytäntöjä tiimin pitää noudattaa.

Siksi alihakemiston CLAUDE.md sopii paikalliseen kontekstiin, mutta pysyviä, koko organisaation laajuisia turvasääntöjä ei kannata jättää vain sen varaan.

Claude Coden rules-tiedostot sijaitsevat .claude/rules/-hakemistossa. Niiden tarkoitus on antaa Claude Codelle tarkkoja rajoitteita tai käytäntöjä.

Säännöt voivat olla yleisiä tai polkukohtaisia. Polkukohtaisuus on tärkeä ominaisuus, koska se säästää kontekstia ja kohdistaa ohjeen oikeaan hetkeen.

Esimerkiksi API-handlerien syötteen validointi voisi olla rule-tiedosto:

Tällainen sääntö latautuu vain, kun Claude työskentelee src/api-kansion tai handler-tiedostojen parissa. Dokumentaatiomuutoksen tai käyttöliittymäkorjauksen yhteydessä sitä ei tarvitse pitää kontekstissa.

Rules sopii erityisesti silloin, kun ohje koskee:

Hyviä esimerkkejä:

Jos sääntö koskee vain src/api/**-polkua, sitä ei kannata kirjoittaa yleiseksi ohjeeksi juuritason CLAUDE.md-tiedostoon. Muuten se latautuu myös silloin, kun sillä ei ole merkitystä.