Näin lasket, riittääkö oman yhtiön kautta kerätty pääoma varhaiseen eläkkeeseen, ja missä kohdassa houkutteleva laskelma pettää

Valtiovarainministeriö ehdotti lokakuussa, että alin vanhuuseläkeikä nostettaisiin portaittain 70 vuoteen. Pääministeri Petteri Orpo kutsui ajatusta seuraavana päivänä omana mielipiteenään täysin epärealistiseksi, mutta keskustelu jäi elämään: monelle nyt nelikymppiselle eläke näyttää karkaavan sitä mukaa, kun sitä lähestyy.

Tämä opas käy läpi mallin, jossa asiantuntija rakentaa oman siltansa eläkkeeseen. Hän myy saman osaamisen omasta osakeyhtiöstä useammalle asiakkaalle, käyttää tekoälyä kapasiteetin kertojana ja sijoittaa yhtiöön jäävät rahat kymmenen vuoden ajan. Laskemme mallin auki suomalaisilla veroilla ja YEL-maksuilla, vertaamme sitä palkkatyöhön ja stressitestaamme sekä laskutuksen että sijoitukset. Plus-osuudessa saat kolme eri riskitason polkua, esimerkkihenkilön koko laskelman, siltapääomalaskurin, 12 kuukauden siirtymäsuunnitelman ja seitsemän kehotetta.

Valtiovarainministeriön ehdotus oli osa sopeutuskeinojen listaa, jonka se valmisteli seuraavalle hallitukselle. HS:n haastatteleman Eläketurvakeskuksen asiantuntijan tulkinnan mukaan nosto koskisi vuonna 1967 ja sen jälkeen syntyneitä, ja täysi 70 vuoden eläkeikä tulisi vastaan vuonna 1976 syntyneillä.

Ehdotus ei ole päätös. Orpo kutsui sitä eduskunnan kyselytunnilla omana mielipiteenään "täysin epärealistiseksi", ja eläkeratkaisuja haetaan kolmikannassa. Eläkeikä nousee kuitenkin jo nykylaillakin: vuonna 1965 ja sen jälkeen syntyneiden alin vanhuuseläkeikä on sidottu elinajanodotteeseen.

Taulukon ikä on työeläkkeen alkamisikä. Työt voi lopettaa aiemmin, jos rahat riittävät väliin. Tämän artikkelin malli kysyykin toisin päin: kuinka paljon pääomaa tarvitset, jotta voit itse päättää ajan työn ja eläkkeen välissä?

Malli on kolmen kohdan ajatus:

Yksinkertaistettu korkoa korolle -laskelma saa mallin näyttämään erinomaiselta. Kun salkku tuottaa joka vuosi tasan 9 prosenttia eikä veroja huomioida, kymmenessä vuodessa kertyy noin 569 000 euroa, eikä 3 000 euron kuukausinosto näytä kuluttavan pääomaa koskaan. Seuraavaksi katsotaan, mikä tästä pitää.

Asiantuntijan palkka on yhden työnantajan arvio siitä, mitä hänen osaamisensa on sille arvoista. Oma yhtiö muuttaa asetelmaa kahdella tavalla. Sama osaaminen voi olla arvokasta kolmelle tai neljälle yritykselle yhtä aikaa, ja tulojen yläraja määräytyy myynnistä eikä palkkataulukosta.

Yritykselle ostopalvelu on usein helpompi päätös kuin rekrytointi. Se välttää koeajan riskin, sivukulut ja irtisanomisen hankaluuden, ja palvelun määrää voi säätää tarpeen mukaan. Moni pieni yritys ei luultavasti tarvitse kokoaikaista markkinointijohtajaa, controlleria tai tietoturva-asiantuntijaa, mutta tarvitsee kyllä tällaisen ihmisen kaksi päivää kuussa. Tämä tuntuu olevan myös nykyinen trendi monen asiantuntija-rekrytoinnin suhteen.

Tähän asti rajoite on ollut aika. Neljän asiakkaan dokumentointi, analyysit, raportit ja tarjoukset eivät mahdu yhteen työviikkoon. Tekoäly muuttaa juuri tätä kohtaa. Kun toistuvat työvaiheet on vakioitu ja tekoäly tekee niistä ensimmäisen version, asiantuntijan aika siirtyy harkintaan, asiakaskohtaamisiin ja laadunvarmistukseen. Ajatusta on käsitelty laajemmin artikkelissa Yhden hengen AI-yritys, ja palvelutyön muuttumista ohjelmistomaiseksi artikkelissa Services as software.

Oikea vertailukohta on nykyinen työpaikkasi. Moni palkkatyön etu on niin itsestään selvä, ettei sitä huomaa ennen kuin se puuttuu.

Osa näistä on jo hinnoiteltu tämän artikkelin laskelmiin. 1 100–1 400 laskutettavaa tuntia vuodessa jättää tilaa lomille, sairastumiselle ja myynnille, ja kassavirtalaskelman YEL ja kulut kattavat eläkkeen ja vakuutukset. Työttömyysturva pitää kuitenkin hoitaa heti alussa. Palkansaajana kertynyt oikeus voi säilyä enintään 18 kuukauden yritystoiminnan ajan, kunhan kassajäsenyys hoidetaan oikein, ja Yrittäjäkassan oma ehto vaatii 15 kuukauden jäsenyyden.

Toisaalta palkkatyön turvakin on ohentunut. Vuoden 2026 alusta irtisanomiseen riittää työntekijän henkilöön liittyvä "asiallinen" syy, kun aiemmin vaadittiin "asiallinen ja painava".

Työnantajan kustannus 5 000 euron palkasta on eläke- ja sivukuluineen noin 6 000 euroa kuussa. Asiantuntijayhtiö laskuttaa samasta osaamisesta 10 000 euroa. Väliin jäävä kate on koko mallin moottori.

Palkansaajan luvut ennen tuoton verotusta. Osakesäästötilin 100 000 euron talletusraja täyttyy 1 000 euron kuukausisäästöllä noin kahdeksassa vuodessa, minkä jälkeen säästöt menevät tavalliselle arvo-osuustilille. Yhtiön luvut ovat siltapääomalaskurin mediaaneja 18 prosentin yhteisöverolla.

Ero syntyy laskutuksesta. Sen mukana tulevat myös myyntityö ja riski, joita palkansaajalla ei ole.

10 000 euron kuukausilaskutus tarkoittaa 120 000 euroa vuodessa ilman arvonlisäveroa. Kaikkea työaikaa ei voi laskuttaa: myynti, hallinto, oppiminen ja lomat vievät osansa. Jos laskutettavia tunteja kertyy vuodessa noin 1 100–1 400, tuntihinnan pitää olla noin 86–110 euroa.

Esimerkit ovat laskelmia. Tuoretta suomalaista selvitystä asiantuntijakonsulttien tuntihinnoista ei löytynyt. Mittakaavaksi: Suomessa oli vuonna 2024 noin 180 000 yksinyrittäjää, ja heistä valtaosa laskuttaa todennäköisesti selvästi alle 10 000 euroa kuukaudessa. Tavoite on siis kova, mutta kokeneelle asiantuntijalle ei mahdoton.

Kuukausisopimukset ja tuotteistetut palvelut ovat tekoälyn kannalta kiinnostavimpia. Tuntilaskutuksessa ajansäästö siirtyy asiakkaalle halvempana laskuna. Kiinteähintaisessa palvelussa ajansäästö jää sinulle.

Yksinkertaistetusta laskelmasta puuttuvat kaksi suomalaista erää, jotka vaikuttavat eniten: yrittäjän eläkevakuutus YEL ja yhteisövero. YEL-maksu on vuonna 2026 kaikenikäisille 24,4 prosenttia vahvistetusta työtulosta. Eläketurvakeskuksen nyrkkisääntö on, että työtulo vastaa palkkaa, jonka maksaisit toiselle samasta työstä.

Laskelma pitää siis suunnilleen, kun palkka ja YEL mitoitetaan oikein. Houkutus on painaa YEL-työtulo minimiin, joka on 9 423 euroa vuodessa. Se näyttää kassavirrassa hyvältä, mutta YEL-työtulo määrää sairauspäivärahan, vanhempainpäivärahan, työttömyysturvan ja oman työeläkkeen. Mallissa, joka tähtää varhaiseen eläkkeeseen, juuri työeläke on sillan toinen pää. Siitä lisää Plus-osuudessa.

S&P 500 Dividend Aristocrats -indeksiin kuuluvat ne S&P 500 -yhtiöt, jotka ovat kasvattaneet osinkoaan vähintään 25 vuotta peräkkäin. Indeksissä oli kesäkuussa 2026 yhteensä 69 yhtiötä, ja sen osinkotuotto oli 2,49 prosenttia.

Mallin 9 prosentin tuotto-oletus vastaa aristokraattien toteutunutta kymmenen vuoden historiaa dollareina mitattuna. Laajat indeksit tuottivat samalla jaksolla selvästi enemmän, koska teknologiayhtiöiden nousu jäi aristokraateilta pääosin saamatta. Kahdessa viimeisessä isossa laskussa aristokraatit taas putosivat vähemmän, ja se on nostovaiheessa arvokas ominaisuus.

Riskejä on silti. "Aristokraatti" ei tarkoita turvattua osinkoa: useita yhtiöitä on pudonnut listalta, kun osinkoa ei ole korotettu tai se on leikattu, esimerkiksi VF Corporation vuonna 2023. Salkku on keskittynyt yhdysvaltalaisiin arvo-osakkeisiin, ja eurossa elävä yrittäjä kantaa valuuttariskin itse: dollari-indeksi heikkeni vuoden 2025 ensimmäisellä puoliskolla noin 10,8 prosenttia.

Yhtiön kannalta tärkein yksityiskohta on verotus. Valtiovarainministeriön mukaan listaamattoman osakeyhtiön saamat osingot ovat sille kokonaan veronalaista tuloa, kun se omistaa alle 10 prosenttia pörssiyhtiöstä. Yhdysvalloissa osingosta pidätetään verosopimuksen mukaan 15 prosentin lähdevero, joka hyvitetään Suomen verosta. Käytännössä yhtiö maksaa osingoista yhteensä noin yhteisöveron verran. Laajempi indeksirahasto on yhtä perusteltu vaihtoehto, ja sijoittamisen käytäntöä käsitellään tarkemmin Plus-osuudessa.

Kymmenessä vuodessa yhtiö sijoittaa 3 000 euron kuukausisummalla yhteensä 360 000 euroa. Kertymä riippuu siitä, millä tuotolla lasketaan ja otetaanko yhtiön osinkovero mukaan.

Luvut ovat nimellisiä ja olettavat täyden laskutuksen ensimmäisestä kuukaudesta. Kymmenen vuoden kahden ja puolen prosentin inflaatiolla 555 000 euroa vastaa nykyrahassa noin 434 000 euroa. Vajaan alun vaikutus käsitellään Plus-osuudessa.

Osinkotulo yksin ei riitä 3 000 euron kuukausinostoon. Noin 14 000 euron vuotuiset osingot kattavat vajaan 40 prosenttia 36 000 euron vuosinostosta, ja loput tulee osakkeiden myynnistä. Malli nojaa siis arvonnousuun yhtä paljon kuin osinkoihin.

Yksinkertaistetun laskelman mukaan 3 000 euron kuukausinosto ei koskaan kuluta pääomaa loppuun. Matematiikka on oikein yhdellä ehdolla: salkku tuottaa joka ikinen vuosi tasan 9 prosenttia. Silloin nosto on 6,3 prosenttia pääomasta, tuotto on suurempi, ja pääoma kasvaa.

Markkinat eivät kuitenkaan tuota tasaisesti. Stressitestasimme saman laskelman 36 000 euron vuosinostolla ja sen omalla 569 000 euron lähtöpääomalla, joka on verot huomioivaa lukua suotuisampi:

Ilmiön nimi on sekvenssiriski. Keskituotto ei kerro, missä järjestyksessä hyvät ja huonot vuodet tulevat. Jos salkku putoaa heti nostojen alussa, nostot myyvät osakkeita halvalla, ja pienentynyt pääoma ei ehdi toipua. Samalla keskituotolla salkku selviää, jos hyvät vuodet tulevat ensin, mutta voi hiipua tyhjiin, jos huonot tulevat ensin.

Vertailukohdat kertovat saman. Neljän prosentin säännön kehittäjä William Bengen päivitti suosituksensa vuonna 2025 noin 4,7 prosenttiin 30 vuoden eläkkeelle. Morningstarin vuoden 2026 arvio turvallisesta kiinteästä lähtönostosta on 3,9 prosenttia. Klassisessa Trinity-tutkimuksessa (1999) inflaation mukaan nouseva kuuden prosentin nosto kesti 30 vuotta vain noin 50–65 prosentissa historiallisista jaksoista osakepainotteisilla salkuilla. Mallin 6,3 prosenttia on selvästi näiden yläpuolella.

Malli ei silti kaadu tähän, kunhan sen rakentaa toisin. Lähes kukaan ei tarvitse pääomaa, joka kestää ikuisesti. Riittää, että se kestää siihen asti, kun työeläke alkaa. Tämä muuttaa laskelmaa enemmän kuin mikään tuotto-oletus.

Pörssin heilunta on mallin näkyvin riski. Suurempi riski on se, ettei laskutus nouse tavoitteeseen tai pysy siellä. Alla 45-vuotiaan esimerkki siltapääomalaskurilla: kymmenen vuotta yhtiönä, 12 vuoden silta alimpaan eläkeikään ja 2 000 euron kuukausinosto nykyrahassa.

Taulukosta näkee mallin vivun. Koska palkka ja YEL ovat kiinteitä kuluja, jokainen laskutuseuro niiden yli menee lähes suoraan sijoituksiin. 2 000 euron vaje laskutuksessa puolittaa kertymän, ja 2 000 euron ylitys kasvattaa sitä yli puolella. Siksi palkka kannattaa mitoittaa toteutuneen laskutuksen mukaan.

Vajaa alku maksaa noin 75 000 euroa kymmenen vuoden kertymästä, mutta ei kaada mallia. Yhden asiakkaan menetys puoleksi vuodeksi maksaa vähemmän, karkeasti 25 000–30 000 euroa, kun asiakas vastaa noin kolmasosaa laskutuksesta ja menetys osuu jakson keskivaiheille: puolen vuoden sijoitukset jäävät tekemättä, ja niiden korkoa korolle -kasvu menetetään. Puskuri ratkaisee, joudutaanko silloin myymään salkkua.

Asiakaskeskittymä on myös juridinen riski. Verohallinnon mukaan aloittavalla yrityksellä voi olla vain yksi toimeksiantaja, jos toiminta on muuten järjestetty asianmukaisesti. Ratkaisu tehdään kuitenkin kokonaisarviona. Työsuhdetta puoltavat esimerkiksi:

Korkein hallinto-oikeus katsoi vuonna 2025 ruokalähettien olevan työsuhteessa. Toukokuussa 2026 se linjasi, että lähettiyhtiön avoimelle yhtiölle maksama korvaus on työn tehneen yhtiömiehen palkkaa, ja Verohallinnon mukaan linja koskee kaikkia ruokalähettejä, myös oman osakeyhtiön kautta toimivia, vuoden 2027 verotuksesta alkaen. Ratkaisut koskevat lähettejä, mutta ne kannattaa ottaa varoituksena: kokonaisarvio ratkaisee, yhtiömuoto ei. Epäselvässä tilanteessa Verohallinnolta voi hakea maksullisen, sitovan ennakkoratkaisun.

Erityisen tarkkana kannattaa olla, jos ensimmäinen asiakas on entinen työnantaja ja työ jatkuu samana, samoilla välineillä ja saman esihenkilön ohjauksessa. Työsuhteen aikana työnantajalle ilmeistä haittaa aiheuttava kilpaileva toiminta on lain mukaan kiellettyä, ja mahdollinen kilpailukieltosopimus pitää lukea ennen irtisanoutumista. Nyrkkisääntö, ei lakipykälä: pidä yhden asiakkaan osuus alle puoleen laskutuksesta toisesta vuodesta alkaen.

Kaikkien ei tarvitse irtisanoutua. Samaa siltapääoma-ajattelua voi soveltaa kolmella riskitasolla.